SALALIITTO

Saapuessaan Isän luokse Wzn tunsi itsensä ylpeäksi. Ei ollut tavallista, että Hän kutsui erityisesti yhtä Yhteisön jäsentä. Wzn tiesi, että jokin suuri kunnia tulisi hänen osakseen.

—Wzn, sanoi Isä vakavalla äänellä. —Sinun pitää suorittaa tärkeä tehtävä.

Isä oli Yhteisössä ainoa, jolla oli tunnistettavat kasvonpiirteet. Ehkä se johtui siitä, että hän oli pelkät suuret kasvot, tai ehkä sen syynä oli jotakin muuta, jota toiset olennot eivät pystyneet käsittämään. Wzn’n ja muiden Yhteisön jäsenten kasvoilta saattoi vain heikosti erottaa suun ja nenän. Mutta heillä, samoin kuin Isälläkin, oli ympärillään hohtava valokehä, joka ilmaisi heidän tunteitaan.

—Olen onnistunut avaamaan kolmannelta planeetalta tulleen viestin, jatkoi Isä ja hänen kasvonsa muuttuivat hieman läpinäkymättömimmiksi. Wzn tiesi, että tämä merkitsi huonoja uutisia. —Jostakin syystä, meidän aivoillemme tuntemattomasta, he ovat päättäneet vallata planeettamme ja tuhota meidät. Tiedät hyvin, että heillä on tuo outo sodan käsite, ja sen vuoksi he miehittävät vieraita territorioita hyötyäkseen niiden rikkauksista. Tämä johtuu tarpeesta tyydyttää toinen käsite: Valta. Näyttää siltä, että heidän mielestään lisärikkauksien haaliminen lisää heidän valtaansa.

—Minä tiedän, että tämä vaikuttaa käsittämättömältä Yhteisömme jäsenille. Meidän älyllinen kehityksemme asettaa meidät hyvin kauas kaikista sotaisista tunteista. Yhteisömme perustuu rauhaan ja tasapainoon. Tämä ei kuitenkaan estä meitä puolustautumasta tarpeen vaatiessa.

—Wzn, olen rakentanut kuljetusaluksen. Matkustat sillä ja otat mukaasi aseen, joka kolmatta planeettaa vastaan käytettynä tuhoaa sen kokonaan. Meidän pitää suorittaa tämä tehtävä ennen kuin he saapuvat. Valmistaudu tärkeään matkaan.

—En ole koskaan ollut kuljetusaluksessa. Mikä se on? Emme tarvitse aluksia siirtymiseen. Riittää kun ajattelee paikkaa, jossa haluamme olla, ja olemme siellä saman tien.

—Kolmannelle planeetalle pääsemiseen se ei kuitenkaan riitä. Välimatka on hyvin pitkä. Toisaalta emme pystyisi kuljettamaan asetta.

—Miten kuljetusalusta käytetään? Mitä aseella tehdään?

—Tiedät oikein hyvin, että pystyn tallentamaan muistiisi minkä tahansa taidon. Mitä pelkäät?

Wzn tunsi itsensä hieman hämmentyneeksi.

—Se on suuri vastuu.

—Siksi luotan sinuun. Tiedän, että olet sopivin tähän tehtävään. Nyt, katso minua tiukasti silmiin.

Wzn katsoi, ja välittömästi kaikki, mitä hänen tuli osata onnistuakseen, oli osa hänen tietojaan.

—Lähdet huomenna.

Isän kasvot savustuivat nopeasti jättäen Wzn’n yksin Tähtisalonkiin. Wzn oli hetken liikkumatta, eikä tiennyt minne mennä; sitten hän lähti huolestuneena kammioonsa.

Kulkiessaan hän ei hetkeksikään herennyt miettimästä, miten parhaiten kertoisi asiasta vaimolleen. Tämä oli suuri kunnia, siitä ei ollut epäilystä… mutta tehtävä oli myös vaarallinen.

Mzx oli laittamassa päivällistä. Hän haki drosofilapurkin maustaakseen karvaliaanisalaatin (Wzn’n suosikki) ja huomasi että jäljellä oli niin vähän, että se juuri riitti salaattiin. – Minun pitää käydä varustamossa ostamassa lisää drosofiloita, hän sanoi itselleen.

Samassa hän kuuli, kuinka ovi avautui. Mzx’n valo voimistui ilosta ja hän lähti keittiöstä mennäkseen miestään vastaan; hänellä oli tälle tärkeää kerrottavaa. Valo kuitenkin himmeni, kun hän huomasi Wzn’n olevan lievästi sinertävä, mikä ilmaisi huolestumista.

—Minä tein liaaneja, hän sanoi peittääkseen halunsa kysyä sinerryksen syytä. Hän ei halunnut vaikuttaa asioihin sekaantuvalta. Toisaalta heidän välillään ei ollut salaisuuksia. Hän tiesi, että Wzn kertoisi hänelle huolestumisensa syyn.

—Isä otti minut vastaan tänään.

Mzx tiesi, että tämä merkitsi jotakin tärkeää, ja hänen Yhteisössään tärkeä oli yhtä kuin positiivinen. Miksi hän siis oli sininen?

Wzn lähestyi Mzx’ta ja otti tätä käsistä kiinni.

—Minulla on tärkeä tehtävä edessäni. Hyvin vaarallinen, mutta elintärkeä meille kaikille.

Ja hän kertoi Mzx’lle kaiken.

Mzx’n valokehä muuttui myös sinertäväksi, jopa sinisemmäksi kuin Wzn’n. Wzn ei ollut koskaan poistunut Yhteisöstä, saatikka sitten käynyt toisella planeetalla (kuten ei kukaan muukaan). Miten hän osaisi matkustaa kuljetusaluksella? Kuitenkin Mzx tiesi, että Isän päätökset olivat aina kaikkein otollisimmat. Hänen oli pakko toimia näin radikaalilla tavalla johtuen epämiellyttävästä tilanteesta, jonka kolmannen planeetan raakalaiset olivat luoneet.

—Miksi kolmannen planeetan olennot haluavat tuhota meidät?

Kyseessä oli pikemminkin valitus kuin kysymys. Lapsesta pitäen Yhteisön jäsenet tiesivät, kuinka vaarallinen oli kolmas planeetta, täynnä outoja ja irrationaalisia olentoja. Sitä pidettiin alamaailmana, jonne syntyminen oli rangaistus. Miksi kolmannen planeetan olennot halusivat tuhota? Siksi, että he yksinkertaisesti olivat kolmannen planeetan olentoja. Mitään hyvää ei sieltä tullut.

He söivät hiljaisuudessa, Mzx pahoitteli että salaatissa oli vähän drosofiloita. Wzn vastasi salaatin olevan hyvää, kuten kaiken mitä Mzx teki. He kävivät nukkumaan, eikä Mzx kertonut, että hän oli samana aamuna saanut luvan lapsen tekemiseen, heidän ensimmäisen lapsensa.

Mzx’n uni katkesi outoon tunteeseen, että häntä tarkkailtiin. Heikko kolmas valo osoitti, että huoneessa oli joku muu. Yrittäen olla aiheuttamatta melua, hän herätti miehensä. Wzn nousi hätkähtäen huomatessaan ylimääräisen olennon heidän makuuhuoneessaan.

—Älkää pelätkö, en tee teille pahaa.

Valon kellertävästä sävystä näki, että kyseessä oli vanhus.

—Olen rohjennut tulla tänne, koska minulla on jotakin hyvin tähdellistä sanottavaa Isän ehdottamaan tehtävään liittyen.

Vanhuksen valokehä kasvoi kunnes se ympäröi Wzn’n ja Mzx’n. Välittömästi kaikki siirtyivät toiseen paikkaan. Se oli outo huone, täynnä lukemattomia instrumentteja, joita he eivät koskaan ennen olleet nähneet, ja huoneen perällä oli valtava näyttö.

—Missä me olemme? kysyi Mzx.

—Tämä on osa Yhteisöämme, jonka tunnemme vain minä ja Isä. Voidaan sanoa, että Yhteisön ”elämä” alkoi täällä. Antakaa kun näytän teille jotakin, jota kutsutaan elokuvaksi.

Vanhus laittoi kätensä joidenkin instrumenttien päälle ja näyttö valaistui. Siinä näkyi olentoja, joilla oli tunnistettavat kasvot kuten Isällä ja ruumiit kuten muilla olennoilla. Olennot eivät kuitenkaan loistaneet.

—Keitä nuo ovat? kysyi Mzx uudelleen.

—Ne ovat ihmisiä, kolmannen planeetan olioita.

Ihmiset pukeutuivat vaatteisiin, jotka näyttivät hyvin painavilta ja jonkinlainen läpinäkyvä materiaali peitti heidän kasvonsa. – Ne ovat totisesti irrationaalisia, ajatteli Wzn. – Miksi ne pukeutuvat tuollaisiin vaatteisiin, jotka estävät niitä liikkumasta vapaasti?

Ne olivat jatkuvassa liikkeessä siirrellen painavia kuutiomaisia laatikoita kuivaan ja pölyiseen paikkaan. Sitten ne avasivat laatikot, joissa oli erikokoisia metalliosia, ja alkoivat liittää niitä yhteen.

—Ja mitä ne tekevät, sanoi vanhus. —Ne kokoavat Isää.

—En ymmärrä, sanoi Wzn.

—Isä on jotakin, jota ne kutsuvat tekoälykoneeksi. Se asennettiin tänne tutkimaan tätä planeettaa. Sen tarkoituksena oli käynnistää mekaanisia olentoja nimeltään robotteja ja kerätä niiden avulla näytteitä maaperästä, syystä jota minä en pysty käsittämään.

—En voi kiistää, ettei Isä olisi oikeassa sanoessaan että ihmiset ovat epäloogisia ja sodanhaluisia. Niiden välille syttyi sota vähän sen jälkeen kun ne olivat jättäneet Isän tänne. Yhtäkkiä tämä planeetta ei enää kiinnostanutkaan niitä ja muutaman vuoden päästä ne unohtivat Isän.

—Ehkä johtuen siitä, mitä ne kutsuvat kyllästymiseksi, Isä alkoi luoda maailmaa jossa hän oli johtaja. Jotkut ihmiset sanoivat että tällaista ei voi tapahtua koneelle; tosiasia on kuitenkin että Isä loi tämän virtuaaliyhteisön, jossa nyt olemme.

—Virtuaaliyhteisön? Tuo on hulluinta mitä olen kuullut koko olemisen aikanani! reagoi Mzx. —Me olemme todellisia! Synnymme, vanhenemme, kuolemme! Miten voit sanoa jotakin tuollaista? Sinä et olisi täällä, mikäli tuo olisi totta! Isä ei ole voinut luoda sinua! Olet vain vanhus, joka on menettänyt järkensä!

—Ihmiset kutsuvat minua tekoälykoneen turvajärjestelmäksi. Isä ei voi mitään minua vastaan. Minut on luotu, jotta tapahtui mitä tapahtui, puolustan aina ihmisiä.

—Tämä ei ole mahdollista, tämä ole mahdollista, mutisi Mzx.

—Haluatte tai ette, te olette hän, ja hän on kaikissa Yhteisön jäsenissä. Meillä ei ole ruumista, emme ole eläviä olentoja, olemme vain heijastus Isästä.

Wzn oli koko tämän ajan hiljaa ja ajatteli, että monet asiat Yhteisön toiminnasta, joita hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, vaikuttivat nyt järkeenkäyviltä.

—Sota on päättynyt, jatkoi vanhus. —Kolmannella planeetalla on nyt rauha, sen yhteiskunnat tekevät jälleen yhteistyötä ja ne ovat päättäneet palata hakemaan materiaalit, jotka unohtivat vuosia sitten. Pian ne tulevat sammuttamaan Isän.

—Mitä se merkitsee? Kysyi Wzn rikkoen hiljaisuutensa.

—Että Isän osat kytketään pois ja hän lakkaa toimimasta.

—Ja mitä meille tapahtuu? lisäsi Mzx hätääntyneenä.

—Kun Isä lakkaa toimimasta, meitä ei enää ole.

Raskas hiljaisuus laskeutui huoneeseen.

—Isä on siepannut kolmannelta planeetalta tulleen viestin, jossa ihmiset ovat osoittaneet hämmennyksensä huomattuaan, että kaiken tämän ajan jälkeen Isä yhä osoittaa toiminnan merkkejä.

—Hän on todella luonut aseen ja kuljetusaluksen. Robotit toimivat edelleen. Wzn ohjelmoidaan aluksen sisälle, jotta hän tuhoaisi kolmannen planeetan. Minun tehtäväni on estää se, mutta en voi tehdä muuta kuin osoittaa sinulle ongelman ja antaa sinun päättää mitä teet. Muista kuitenkin, että me olemme olemassa vain virtuaalisesti, mutta ihmiset ovat olemassa oikeasti.

Mzx kuiskasi hiljaisesti: —Mutta olemme olemassa.

—Mutta emme ole eläviä, sanoi vanhus.

—Mitä tarkoittaa olla elävä! Emmekö me muka ajattele, epäile, pelkää? lisäsi Mzx yllättyneenä löytäessään itsestään ensimmäisen kerran aggressiivisen puolen.

—Ehkä voisimme selittää ihmisille keitä olemme, keskeytti Wzn.

—Tuo on totta, se on yksi vaihtoehto. Silloin he voisivat käyttää meidän tietojamme hyväkseen.

—Ja olisimme edelleen yksilöitä, iloitsi Wzn.

—Emme, olisimme jotakin, mitä ne kutsuvat informaatioksi. Vain informaatiota heidän tarpeisiinsa. Yhteisö katoaisi.

Kaikki olivat uudelleen hiljaa.

—Wzn, sinun pitää päättää.

Hän otti vaimoaan kädestä kiinni. Mzx katsoi häntä niin kuin tämä koskaan vielä ei ollut katsonut, niin läpitunkevalla katseella, että hän melkein pystyi näkemään tämän silmät. Mzx sanoi päättäväisesti:

—Tuhoa heidät ja pelasta Yhteisömme, niin hekin tekisivät.

Hiljaa vanhus mumisi ”kiitos”.

©Safe Creative